Ensin ärsytti se, että piti lähteä Espoon perukoille polkemaan, kun näköjään oman salin cycling tunti oli (TAAS) peruttu. (Ei taida olla panostus enää vuoden vaihteessa alasajettavalla salilla ihan kohillaan..) Sitten vuorossa ihan sitä perusärstytystä, jota on kestänyt koko viikon, kun pitää kärvistellä pimeässä, sateessa ja tuulessa.
Varsinaisesti raportoitava ärsyyntyminen tietty liittyi tuntiin - soitettu levyjään ei ollut ihan mun mieleen, mutta se on ihan normaalia, tosin saattoi hieman alentaa ärsytyskynnystä yleensä.. Mutta en voi sietää sitä, että tunnin jo alettua jengi pölisee omiaan... (Ja tunti siis alkaa minulle, kun levy lähtee soimaan!) Ja jatkaa tunnin aikana... Ja jatkaa jäähdyttelyn aikana... Ja isoin ärsytys tulee siitä, ettei ohjaaja puutu asiaan mitenkään! Kaiholla muistelen loistavia ohjaajia, jotka pitivät huolen siitä, etä kaikki saivat treenirauhan - osa näistä on jo siirtynyt muille saleille, mutta haluaisin uskoa, että vielä löytyy ohjaajia, jotka uskaltavat vaatia treenirauhaa tunneillaan.
Mainitsin tunnin jälkeen ohjaajalle asiasta, joka myönsi että häntä itseäänkin ärsyttää asiakkaana (!!?) sama. Ei vaan ollut huomannut... Hmmm?
No, onneksi löytyy vielä ohjaajia, joiden tunneilla ei kenellekään tule mieleenkään jutella kaverille :)
Huomenna leppoisampi ilta teatterin merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti