Torstain treenin jäljiltä tuntemukset levinneet asteittain: eilen tuntui isosti reisissä, tänään reisien lisäksi lihakset muuallakin kropassa yrittäneet ruikuttaa kiusattua oloaan :) To-pe yönä polvi vähän aiempaa kiukkuisempi, ei kuitenkaan niin pahasti, että olisi pitänyt nappeihin turvautua.
Eilinen lepoa, duunissa kesäkekkerit; hyvää ruokaa ja juomaa, mutta kotiuduin ravittuna ja parin lasillisen jälkeen jo alkuillasta.
Tänään ensimmäisen kerran polven rassaamisen jälkeen oikealle (=ulkona ja liikkuvan pyörän päällä) pyörälenkille. Loistavassa kelissä ei ainakaan olosuhteista voinut valittaa :) Kuten oletinkin, polvella ei mitään ongelmia livepyöräilyssäkään. Sykkeet mäissä aika isoina, mutta eiköhän sekin tasaannu, kun taas pääsee oikeasti reippaan treenaamisen malliin takaisin.
Fillarointi on niin hienoa! Reitin valinta meni ihan fiiliksen mukaan; aloituksena oli tällä viikolla virallisesti avatun Baanan testaus - toimii! Muutamassa minuutissa keskustaan ilman valoissa tai risteyksissä käkkimisiä.
Sen jälkeen sitten matka eteni ihan fiiliksen mukaan: ehkä Töölönlahdelle, hmm jos vaikka Pasilan suuntaan.. ikävän näköinen mäki, taidanpa mennä toiseen suuntaan ja siihen malliin. Ennen Oulunkylää silmiin osui viitta Pikkukoskelle, jossa joskus lapsena käytiin uimassa, eli siihen suuntaan.. Ja sitten tovi sillä suunnalla mettässä, josta ulos tullessa ei aavistustakaan missä olin, mutta puolen korttelin päästä alkoi näyttä tutulta, eli olinkin ihan siskon nurkilla - siis hyvä paikka kutsua sisko aamukaffelle läheiseen kahvilaan :)
Kaffepaussin jälkeen sitten tein jo jotain reittisuunnitelmaa, eli Vanhankaupunginlahdelta Viikkiin ja heitä sitten Hertsikan kautta kotia kohti rantoja pitkin.
Hauskoja 'tapaamisia' matkalla; pariinkin otteeseen (eri puolilla Helsinkiä) kohtasin maantiepyörillä viilettävän pariskunnan, joka oli samalla fillarireissulla viime syksynä. Sen verran hitaalla toimi minulla molemmissa kohtaamisissa, etten ehtinyt reagoida ihan oikeaan moikkaamiseen asti :)
Jossain kohti itäistä Helsinkiä jonkin aikaa perässäni polkenut daami huuteli perästä, ettei kiusan takia roiku perässäni; tahti vaan oli molemmilla niin yhteneväinen, että samaan vauhtiin mentiin :) aika pitkäänkin niin. Olin toki tietoinen, että joku polki perässä, mutta kukuilu taakseni ei suinkaan johtunut siitä, että olisin ärsyyntynyt vaan siitä, että haluan olla tietoinen lähiympäristössäni polkevista..
Iltapäivä sitten leppoisasti kirjan ja vesipullon kanssa lämpöisestä päivästä ja auringonpaisteesta nauttien lepposia hetkia kanavan rannassa. Taas jaksaa!
:) Lauantailenkki
:) Lauantailenkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti