Tänään kävin työfysioterapeutin luona esittelemässä alaraajojen asentoja (toisen jalan asento edelleenkin vähän pettää nilkasta) ja kiukuttelevaa olkapäätäni. Alkurupatteluiden aikana törmäsin ensimmäisen kerran tämän 'tuoreen' 2009 alkaneen liikuntarupeamani aikana varoitteluun liian kovista lajeista; viestinä se, että pitää ottaa rauhallisemmin kun ikää tulee lisää. No EN!
Ymmärrän kyllä, että jos/kun paikat hajoaa ei voi tehdä kaikkea ja ymmärrän myös, että nivelrikkoiset polvet eivät kestä edes ajatusta maratoonille treenamisesta (onneksi ei! :D), mutta en aio ennakoivasti siirtyä harrastamaan vain lempeitä mummolajeja. Työfysioterapeutti innostui kovasti mainitsemistani uimisesta ja pyöräilystä. Ei siinä mitään, molemmat mukavia lajeja, jotka varmaan pysyvät minun liikuntaohjelmassani, mutta en aio hylätä kahvakuulaa ja kickboxing peruskurssikin houkuttaisi, ja... mitä ikinä mieleen tulee voi kokeilla. Ja jos ei paikat kestä, kokeillaan seuraavaa :)
Tämä siis kunhan saan polven ihan kunnolla kuosiin.
Tänään salilla ohjelmassa ihan perussetti. Ihan testin vuoksi kiusasin pienillä painoilla olkiakin - ei tuntunut pahalta ollenkaan, eli jos vaikka vaiva olisi rauhoittunut tulehduskipulääkekuurilla..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti