Eilen oli ohjelmassa taas pitkästä aikaa kuulaa ja salia. Salille lähtöä suunnitellessani huomasin, että oli sopivasti alkamassa 45' Xycling-tunti, eli päätin käydä pitkästä aikaa polkemassa paikallaankin. (Sunnuntainen 75' vakiocyclingtuntini on heinäkuun tauolla...) Nyt on tullut sen verran paljon poljettua ulkona ihan oikeasti, että tuntui vallan oudolta taas polkea paikoillaan. Lisäksi ulkona polkiessa tulee kyllä vastaan satunnaisia mäkiä, joskus jopa pitkiä ja rankkoja, mutta niitä harvoin tulee vedettyä apinan raivolla, vaikka ottaa koville ja sykkeet nousee hetkittäin, pääosin tulee poljettua aika maltillisilla tehoilla. Nyt oli sitten taas kiva pitkästä aikaa vetää kovaa, naama hiestä märkänä, kun unohtui buff kotiin, mutta ei paljon haitannut. Ohjaaja tosin ohjasi minun makuuni vähän liikaa tempojen ohi, mutta en antanut edes sen haitata.
Ja siihen päälle jaksoi sitten vielä hetken leikkiä kuulankin kanssa. Ihan perusheilautuksia, rinnallevetoja, puolitempauksia (12kg) ja tempauksia kasilla. Ja sitten vielä ylätaljaa ja penkkipunnerruksia 3x12 sarjat päälle.
Tänään taas livenä pyörällä liikkeellä töihin ja takaisin. Illalla lenkillä vuorossa VK juoksu malliin: lämmittelyn jälkeen 15' VK, 5' palauttelua ja toiset 15 minuuttia kovempaa. Ei nyt vauhti noilla VK-osuuksilla edelleenkään päätä huimaa, mutta hetkittäin tuntui löytyvän sellainen sopivan leppoisan rento ja menevä rytmi juoksuun. Sitä kai sitä haetaan... Ehkä minusta saattaa tulla jonkinlainen juoksija, kun oikein treenaan. Oikea lonkka yritti jotain ruikuttaa, siirtyy jalkavaivat ylemmäksi..? Onneksi kuitenkin vain pienen hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti