Perjantaina olin rakentamassa Helsinki City triathlonin vaihtopaikka kakkosta - tänä vuonna(kin) oli alustavissa suunnitelmissa osallistua kisaan, mutta tuli varattua teatteri samalle päivällä, niin piti jättää väliin.. Eikä tuolla altaassakaan ole tullut kesän aikana kovin usein käytyä, eli ehkä ihan hyvä näin. Rakentaminen oli kyllä aika paljon ihan odottelua; ensin odotettiin, että koripalloilijat luovuttivat osan kentästä laatikoiden levittelyä varten ja muuta sekalaista.. Loppujen lopuksi lähdin kotiin jo aika ajoissa, kun paikka oli kutakuinkin valmiina - vain laatikkoihin tulevat tarrat puuttuivat..
Lauantain ohjelmassa oli siis kesäteatteria Suomenlinnassa ja sääkin suosi, ei tarvinnut edes fleecea kivimuurien sisäpuolellakaan ja ulkona aurinko paistoi ihan täysillä ja lämmitti. Robin Hoodin sydän on kyllä ehdottomasti hyvä tapa viettää iltapäivä.
Ja sen verran tuli näytelmästä energiaa, että lähdin vielä illalla pitkälle PK-lenkille. Päätin pitää saman linjan kuin viikon aiemmissakin PK treeneissä, eli en tuijotellut sykkeitä, vaan läpsyttelin menemään mukavalta tuntuvaan tahtiin ja kävelin kaikki isommat mäet. Ja tuntuu toimivan edelleenkin, syke pomppi hetkittäin vähän korkeammakin, mutta koko lenkin keskisyke kuitenkin 72% maksimista (PK alueen raja 73%).
Tällä kertaa lenkin rattona oli Chrissie Wellingtonin A life without limits. On aina yhtä inspiroivaa lukea muiden sankarillisista saavutuksista urheilun saralla, kun itse läpsyttelee omia vaatimattomia lenkkejään. Ja ainoa tapa saada pidettyä itsensä liikkellä tarpeeksi pitkään.. Pitkät PK-lenkit on t y l s i ä... Mutta eilen kulki muutenkin ihan kivasti, ei tullut missään kohti isompaa tarvetta taistella itsensä kanssa takaisin kääntymisestä.
Tänään aamupäivällä sitten tämän viikon MK-lenkki. Päätin polkea Larun liikuntapuiston kentälle juoksemaan radalla ne spurtit. Oli ihan hyvä valinta, fillaroidessa saa lämmiteltyä mukavalla tavalla ja radalla on hyvä juosta (mummo)kovaa. Piti juosta viisi 300 metrin vetoa, mutta otti sen verran koville, että jäivät reiluun 250 metriin. Sykkeet kyllä sai aika korkealle noillakin pyrähdyksillä! Ja oli aivan uskomattoman mukavaa hypätä fillarin selkään ja polkea kotiin - jalat tykkää niin paljon enemmän polkemisesta kuin juoksusta. Tuntui melkein kuin olisi saanut nostettua jalat ylös rentoutumaan, eli polkeminen toimii siis loistavasti juoksun jäähdyttelyn päälle jalkojen verryttelemiseen ja vetreyttämiseen.
Ja sitten taas vakio 75' cycling viikonlopun päätteeksi. Oli taas vauhtia ja tiukka treeni, mutta hyvin jaksoi huolimatta juoksemisen suhteen kutakuinkin tiukasta viikosta. Ehkä kunto ja jalkojen kestävyyskin on kesän aikana juostujen kilometrien myötä parantunut entisestään, kun ei edes nopeissa putkelta-ajamispätkissä alkaneet reidet (kovin pahasti..) tutista. Tai ehkä pää on vaan niin iloinen kun pääsee tekemään muutakin kuin juoksemista, että pyörän päällä mikään ei tunnut pahalta :D. Ennen jäähdyttelyä treenin keskisyke oli 87% maksimista, yli 50 minuuttia VK2'lla (eli siis vauhtikestävyysalueeni yläalueella..).
Taas on hyvä suunnata kohti työviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti