Vaikka eilinen treeni oli vaivaiset puoli tuntia, kroppa on aika laajasti sitä mieltä, että sitä on kiusattu ihan tosissaan :). Jaloissa ja selän lihaksissa on silleen ihan normaalisti tuntemuksia niinkuin aina askelkyykkyjen ja punnerrusten ja tiukempien kuulaleikkien jälkeen, mutta sen lisäksi käsivarsista löytyi taas uusia outoja lihaksia - kiitos keila! Pitäisi varmaan perehtyä joskus tarkemmin anatomiaan, mutta vaikken lihasten nimiä tiedäkään; erityisesti tuntuu ojentajien alaosissa, heti kyynärpään yläpuolella ja samoin kyynärvarressa - molemmat lihakset ihan uutuuksia..
Tänään illalla oli tarkoitus lähteä normaalisti ulos tekemään VK-lenkki uuden suunnitelman mukaisesti, mutta polvien kipuiluriskistä huolimatta päätin kuitenkin mennä matolle juoksemaan - kaikki ennusteet ja sadetutkat lupailivat sadekuuroja.
Eli matolla meni kutakuinkin 8km (tai sinne päin; maton mittarin mukaan 8km, Garminin FootPodin mukaan 7km..?), vuorotellen kilometri kovempaa ja kilometri rauhallisemmin. Sykkeet kovemmilla kilsoilla oli siellä 90% maksisimista tuntumassa, eli vähän pitäisi saada tolkullisemmaksi, mutta päätin nyt hyödyntää mattoa ja juosta päättämääni nopeutta kaikki tiukat pätkät (8,5km/h - eli vielä on vauhdissa tekemistä..). Ja jälleen kerran jouduin tappelemaan itseni kanssa, että pysyin matolla täydet 4 kierrosta (1km tiukka/1km iisi = kierros), mutta pysyin. Viimeinen taistelu käytiin viimeisen tiukan kilometrin kohdalla; "sykkeet liian korkealla, kroppa sanoo lopeta..", "riittää jo!". Mutta kun luovuttaja minussa oli voittamassa, se sinnikkäämpi minä päätti jaksaa siihen asti, että televisiossa MM-esteissä naiset taittavat viimeiset 500m radalla - oletin ettei niillä mene siihen kuin hetki, ja niin kärkijoukolla olikin, mutta hajontaa oli sen verran, että pääsin sitten maaliin samaan aikaan kuin viimeinen daami Moskovassa :). Eli tarpeeksi 'hitaiden' huippuestejuoksijoiden avulla sain taisteltua sen viimeisenkin rutistuksen itsestäni - hah!
Sitten olikin jalat aika tönkköä ja piti jäädä vielä hetkeksi polkemaan kuntopyörää tosi leppoisalla vastuksella ja samalla seuraamaan kun Isinbajeva yritti uutta seiväshypyn ME-tulosta..
Ja kas, kun sain itseni ulos salilta, olikin sitten yksi niistä luvatuista sadekuuroista kohdalla. Enpä olekaan vähään aikaan ollut vaatteet päällä yhtä märkä, kuin kotiin kirmatessani - miten paljon sitä voikin kastua vaivaisella 15 min matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti