Viimeisiä viedään

Eli sunnuntaina olisi sitten tämän kesän ja alkusyksyn ahkeran lenkkeilyn huipennus, siis Pääkaupunkijuoksun varttimaraton - joka siis edelleenkin on huomattavasti pidempi kuin 10km ;)

Hyvä näin, kun tuo syksykin tuntuu nyt oikeasti tulleen, eli juoksukelit ei enää ihan mun makuun. Toivottavasti sunnuntain tämän hetken sääennuste pitää paikkansa ainakin siltä osin, ettei sataisi.

Viime viikonloppuun mahtui perjantain PK-lenkki, lyhyehkösti aamulenkki vapaapäivän aloitukseksi. Vapaapäivä menikin sitten itseä puunailessa, ensin kulmat kohilleen ja iltapäivällä tukka taas kuosiin. Ja illalla tuli pikkuneiti yökylään, eli meidän tuttuun tapaan leppoisa ilta elokuvan ja juuston ja viinirypäleiden parissa :).

Lauantaina käytiin tutustumassa Nuuksion luontoon ja luontotalo Haltiaan. Voisi käydä useamminkin, bussilla pääsee ihan merkattujen reittien alkuun, mutta aika harvakseen tulee lähdettyä, vaikka siellä käppäily oli niin mukavaa. Ja pikku neitikin nautti käpyreitin seuraamisesta ja kallioilla kiipeilystä. Hienoja maisemia!

Sunnuntaina pidempi aamulenkki rauhallisesti Larun ympäri. Kun alun kärvistelystä pääsi yli (tällä kertaa yritin uskotella itselleni, että tummat pilvet olivat juuri alkamassa satamaan.. mutta ei vaan tulleet), juoksu oli mukavaa ja koko reilu kympin lenkki sujui mainiosti ja kevyellä askeleella.

Ja illalla taas 75' cycling. Takareisi yritti vähän jumittaa, mutta ei haitannut tahtia. Tällä kertaa ohjelmassa oli 3 minuutin tiukkoja vetoja - tasaisen kovia sellaisia. Kolme minuuttia osaa olla pitkä aikaa, kun täysillä vetää.

Tänään ehdin myös kuntonyrkkeilytunnille. Lyöminen jotenkin jo tuntuu (hetkittäin..) sujuvan, mutta kun pitää edetä ja lyödä nopeaan tahtiin joka askeleella, tulee vaikeusasteita. Tässä vaiheessa, kun homma ei vielä ole selkäytimessä, pitää koko ajan olla ajatus mukana. Ja kun kroppa väsyy, on sillä vaikutusta päänkin toimintaan ja muutenkin heikohkoon koordinaatioon.. Mutta oli hyvä ja tiukka treeni - voipi taas huomenna kolottaa. 

Loppuviikko menee sitten leppoisammin sunnuntain juoksuun 'valmistautuen' :D. Huomenna yksi VK-lenkki, sitten teatteria ja ehkä pari pientä verryttelylenkkiä ja sitten sunnuntaina intopinkeänä Keskuspuiston poluille katsomaan, kuinka kulkee!

Syksy taisi tulla?

Eilen oli vielä aivan täydellinen keli mukavalle iltalenkille, tosin takki piti kyllä vetää päälle. Koko päivä meni workshopissa, eli illalla, kun vihdoin pääsin kotiin ihan aidosti sellainen tunne, että piti päästä ulos ja juoksemaan. (Outoa minulle edelleenkin..) 

Ilmeisesti koko päivän paikoillaan jumitus ja vähän suunnittelematon kolmen päivän tauko juoksemisesta oli täydellinen yhdistelmä, sillä juoksu kulki mukavasti. Vuorossa PK-lenkki, eikä ollut edes vaikea pitää sykkeitä oikealla alueella ja askel nousi mukavasti. Reilu tunti kulki loistavasti.

Tänään koko päivän jatkunut melkein taukoamaton sade yritti vähän masentaa, mutta onneksi oli VK-lenkin vuoro ja salilla tarjolla Cardio Run sopivaan aikaan, niin ei tarvinnut miettiä sateeseen juoksemaan lähtemistä. Vieläkään ei juoksu ole niin ihanaa, että sateeseen lähtisin. 

Ja noissa ohjatuissa tunneissa on se hyvä puoli, että tulee tehtyä tosissaan loppuun asti, kun joku on miettinyt ja kertoo mitä ja miten mennään. Omilla lenkeillä joutuu enemmän tappelemaan itsensä kanssa siitä, vetääkö kovaa suunnitellusti loppuun asti. 

Juoksukelit jatkukoon!

Eilen viimeksi lenkillä jouduin toteamaan, että on tuossa juoksemisessa puolensa (..siis vaikka en edelleenkään ole siihen rakastunut; korkeintaan hetkittäin vähän ihastunut ;). Lenkin loppupuolella, auringon alkaessa laskea ollessani Hietsun rannan kohdalla tiukahkon reilun 8 kilsan rupeamassa, oli pakko tunnustaa, että oli nautinnollista ihastella vaaleanpunaisen ja oranssin sävyissä tyynen meren pintaan heijastuvaa taivasta. Ja samanlaisia huikeita maisemia on tänä kesänä ja alkusyksystä saanut ihastella useina iltoina. 

Tämän viikon lenkkien ajoitus siirtyi päivällä eteenpäin - normaalisisti tiukan viikon aloitus on viikon ainoan lepopäivän jälkeen jo tiistaina. Tällä viikolla kuntonyrkkeilytunnilla meni kuitenkin sen verran myöhään, että päätin siirtää tiistain lenkin keskiviikolle (ja sitten tehdä sunnuntaina leppoisan pitkän lenkin JA kovemman cyclingin :) - koko päivä aikaa, niin hyvin ehtii ja jaksaa).

Tiistain kuntonyrkkeily oli oikein hyvä ja napakka. Viikonlopun tehotekniikkakurssi oli hyvä aloitus, mutta taitaa mennä tovi, että kaikki palikat saa nippuun - aina kun ohjaaja kävi muistuttamassa, että liike lähtee lantiosta eikä nyrkistä, asian muisti ja huomasi, että toimii oikeasti, mutta siinä vaiheessa kun hiki alkaa lentää ja voimat loppuu, huomaa että toistoja tarvittaneen aika paljon enemmän ennenkuin menee oikea liike ja tekniikka selkäytimeen. Mutta lisää treeniä peliin, eiköhän se siitä.

Eilen reilun 8km VK-lenkillä kuviona 1km kovempaa ja 1km palauttelua. Vauhti ei edelleenkään huimaa noilla 'kovilla' kilsoilla, mutta tuntuu, että pikkuhiljaa alkaa löytymään askeleeseen oikeaa meininkiä niin, että jaksaa juosta tasaiseen tahtiin pidempääkin. Palauttelutkin meni hölkytellen, ei siis tarvitse enää kävellä, jotta syke kääntyisi laskuun.

Tänään 10km PK-lenkillä oli testissä uudet kompressiosäärystimet (kauniin turkoosit  sellaiset). On ollut viime aikoina pohkeen alaosassa lenkeillä jotain hetkittäin epämiellyttäviä kiristyksiä ja kolotuksia, eli päätin kokeilla auttaako puristus. Yhden lenkin perusteella vaikea sanoa, onko ongelma korjaantunut tällä, mutta tämän päivän lenkki kulki pohkeiden osalta hyvin. Oikea polvi yritti vähän kiukutella jossain puolivälissä, mutta meni sitten ohi. Se tuntuu vaivaavan juuri tuollaisina hetkittäisinä kipuina - en sitten tiedä tuleeko se kipu muuten vaan noin pieninä hetkinä, vai korjaanko juoksemistani tai askeltani jotenkin alitajuisesti kivun seurauksena, kun se tuntuu aina aika pian katoavan.. Pääasia kuitenkin on ettei vaivaa niin, että pitäisi lopettaa. Eikä myöskään kipu vaivaa lenkin jälkeen.

Muutenkin oli mukava (oho!?) juosta. Olin vähän normaalia aikaisemmin (eli heti neljän pintaan) valmiina lähtöön ja keli oli aivan uskomaton. Alkumatkasta oli ihan hellettä ja ehdin jo hetken manailla pitkähihaisen paidan valintaa. Onneksi hihat saa kuitenkin nostettua ja itseasiassa loppumatkasta viileni mukavasti. Ja koska kyseessä oli rauhallinen pitkä lenkki, ei missään vaiheessa tullut tuskaisan hiki. 

16 päivää aikaa treenata, ainakin 16 päivää saisi vielä nämä kelit jatkua, niin voi nauttia juoksemisesta :)

  

PE-LA-SU

..taas pitäisi olla valmiina maanantaihin :). Pelottavaa vauhtia menee päivät, syksy on jo oikeasti pitkällä, mutta onneksi kelit on vielä kesäiset - eli ei paljon haittaa, mitä kalenterissa lukee.

Perjantaina juoksutreeninä MK-vedot. Ja kun tuli edellisellä kerralla hyväksi todettua Larun liikuntapuistonrata, niin sinne taas vei pyörä. Hetken harkitsin juoksevani sinne lämmittelyksi, mutta sitten muistin, kuinka hyvältä viime kerralla tuntui hypätä pyörän selkään vähän tiukemman juoksun päälle, päätin kuitenkin lähteä fillarilla liikkeelle.

Ja taas oli mummon hyvä juosta, aurinko paistoi ja rata oli tyhjä. Tällä kertaa tuli tehtyä vähän pidempiä vetoja MK-vauhdilla/sykkeellä, eli melkein koko ratakierros (350m). Ja sitten hetki kävelyä ja rauhallista juoksua yksi rundi ja taas kovaa. Tällä kertaa meni 4 kunnon vetoa ja viimeiseksi vielä 2 x 100m spurtit, joiden väliin ihan pieni pätkä kävelyä (käytännössä radan suorat pätkät juosten ja kaarteet kävellen).

Viikonlopun ohjelmassa myös kuntonyrkkeilyä lyöntitekniikan intensiivikurssin muodossa, eli lauantaina ja sunnuntaina 1,5 tuntia hanskat kädessä. Keskityttiin pääsääntöisesti siis peruslyöntien tekniikkaan. Oli erinomaisen mukavat ja tehokkaat sessiot. Ja toivottavasti lyönteihinkin jäi jotain opittua. 

Lauantain kurssilla pehmeä alusta meinasi käydä nilkalle kohtalokkaaksi heti alkutunnista, kun onnistuin pienesti muljauttamaan sen. Sen verran se otti itteensä, että vaikka tunti sujui ihan ongelmitta loppuun asti, iltapäivällä PK-lenkilla alkoi 15 minuutin jälkeen tuntua sen verran ikävältä, että päätin palata kävellen kotiin ja vaihtaa treenin juoksusta fillarilenkiksi. Ihan vaan antaaksi nilkalle hetken aikaa toipua muljauhduksesta. Oli erinomaisen mukavaa taas viilettää pitkin rantoja fillarilla - keli kohillaan ja silleen. On jäänyt iltalenkit fillarilla vähän vähiin, kun iso osa ajasta menee juosten..

Ja tänään siis toinen osa lyöntitekniikkaa; nyt on koukutkin hanskassa :) ja päivän päätteeksi taas tietenkin Cycling 75'. Tällä kertaa oli aika paljon 'voimaa', piti kuitenkin ottaa aika maltillisesti, kun polvi ei oikein tuntunut tykkäävän kovin vahvasta väännöstä.

Mäkispurtteja

Työpäivä meni aika raskaasti kurssilla istuessa - pää ihan löysänä, mutta onneksi pääsi kotiin ihan ajoissa. Picnikin salaatti ja hetki töllön ääressä Modernin perheen kanssa (loistava tapa nollata pään työpäivän päätteeksi on katsoa päivällä tallentunut jakso kyseistä huippusarjaa :D, joka näkyy tosin nyt loppuvan, eli olen pulassa) ja sitten tämän illan PK lenkille. Vähän normaalia aikaisemmin liikkeellä, eli ehti vielä nauttia auringon lämmöstä. 

Kanssajuoksijoita oli tänäänkin hetkittäin melkein ruuhkaksi asti. Reitti tällä kertaa Soutustadikan suuntaan. Jalka nousi ihan mukavasti koko suunnitellun 6 kilometriä. Ja siihen päälle sitten vielä 5 kertaa pinkaisten Lapinlahden sairaalan mäki ylös (reilu 100m) ennen kotiin paluuta. On tässä selkeästi kesän aikana tapahtunut edistystä, koska mäkivedot meni paljon mukavammin kuin edellisellä kerralla ja askel tuntui vievän oikeasti vauhdilla eteenpäin.

Polvi yritti päivällä vähän kiukutella, mutta lenkillä ei enää vaivannut ollenkaan.

Läpsis, läpsis..

Alakroppa alkaa vihdoin toipua perjantain LegSolution-treenistä.. Maanantaina onneksi ei ollut ohjelmassa juoksua, eli silloin ihan vaan lyhyesti kotona kuulaa ja sen päälle leppoisaa venyttelyä, silleen dynaamisesti ja lyhyesti.

Tiistaina tein taas VK'n ohjatulla CardioRun -tunnilla ja silloin alkulämmittelyn aikana tuntui pakaroissa vielä aika mukavasti.. Mutta ei onneksi niin, että olisi juoksua haitannut. Tuli taas tehtyä ihan reipas 45' rupeama, jossa kolme kymmenen minuutin työosuutta; vauhdin nostoa, mäkeä, spurtteja.. Sykkeet mainiosti vauhtikestävyysalueen ylälaidalla, parissa viimeisessä työosuudessa myös hyvät tovit maksimikestävyysalueella.

Tänään PK-lenkillä vajaat 8 kilometriä. Sykkeet näköjään vähän siellä PK'n yläpuolella, mutta juoksu kulki ihan mukavasti. Reitti kulki tänään baanaa pitkin Töölönlahden kierrokselle ja sieltä sitten Hietsun kautta kotiin. 

Kohta taas hanskat käteen

Eilen taas tuli palautettua mieleen, mitä kaikkea EN kaipaa ravintoloissa riekkumisessa. Sen verran harvoin tulee nykyään käytyä iltakuppiloissa, että aina ehtii melkein unohtaa, miksi en sinne kaipaakaan. Eilen olin Circuksessa Elixian jäsenbileissä. Menin ihan vaan kuuntelemaan Haloo Helsingin keikkaa, mutta missään ennakkotiedoissa ei ollut mitään aikataulua - olisihan se tietenkin pitänyt ymmärtää, että ei sinne ennen puolta yötä olisi kannattanut mennä. Tosin hanajuomat olivat ysistä kymmeneen puoleen hintaan, mutta kun en niitä edes juo, eli ei edes siitä edusta ollut iloa. No tulihan siellä notkuttua ja katsottua muotishow ja Elixien syksyn uutuuksien esittelyä ja jotain muutakin sekalaista ohjelmaa ennen keikkaa. Meinäsin jo luovuttaa ennen yhtätoista, mutta päätin yrittää olla menevä aikuinen ja rohkeasti katsoa muutunko kurpitsaksi, jos olen hereillä ja liikenteessä yli puolen yön. En muuttunut :)

Ja Haloo Helsinkiä tietenkin kannatti odottaa; en ole aikaisemmin niitä livenä (enkä itse asiassa paljon muutenkaan..) kuullut, mutta aivan mahtavia esiintyjiä - energiaa riitti jaettavaksi vanhoille mummoillekin. 

Aamulla riitti unta aika hyvin. Alustavissa suunnitelmissa oli lähteä 1,5 tunnin pk-lenkille, mutta jalat (erittäin kokonaisvaltaisesti pakaroista lähtien..!) olivat sen verran kipeinä, että ajatuskin juoksemista sattui. Varasuunnitelmana siis leppoisa kävely Lauttasaareen ilmoittautumaan ensi viikonlopun kuntonyrkkeilyn intensiivialkeiskurssille. Eli siis ensi viikonloppuna siis lauantain ja sunnuntain aloituksena 1,5 tuntia hanskat kädessä :).

Pyöräily onneksi toimii kipeillakin lihaksilla, itseasiassa vetreyttää mukavasti - ainakin hetkellisesti. Ja koska on sunnuntai, alkuillasta mentiin taas kovaa 75 minuuttia paikoillaan. Näilläkin koivilla sai tehtyä taas loistavan treenin.

Ja nyt pitäisi ottaa illan iloksi kirja käteen ja syventyä IT palvelunhallinnan ihastuttavaan maailmaan...  

Mummoilua ja kipeitä koipia

Perjantaina kävin kokeilemassa Satsin uuden LegSolutions-treeniin eli 30 minuuttia HIIT'iä alakropalle. Toimii. Ja sattuu :) Aivan loistava tunti, joka toimii mainiosti, jos vaikka haluaisi tarkistaa, kuinka harhainen on kuva omien koipien vahvuudesta.. Omalla kohdalla palautti kyllä todellisuuteen. Tiukkoja intervalleja, joissa alakroppa joutui todella koville. Ja sydän ja keuhkot kanssa.. Kyllä sattui. Ja sattui edelleen aamullakin sängystä ylös könytessä. Tuntui, että jokainen lihas navasta alaspäin oli joltain nurkalta hellänä :D. Mutta tuskasta huolimatta, olisi hyvä tunti yrittää mahduttaa kerta viikkoon kalenteriin..

Tänään juoksuohjelmassa olisi ollut pitkä PK-lenkki, mutta jalat olivat eilisen jäljiltä siinä kunnossa, että päätin suosiolla siirtää juoksut huomisella ja lähdin iltapäivällä leppoisalle, palauttavalle fillarilenkille ympäri Helsingin niemen. Pyöräily kun on mun jaloille mukavaa ja leppoisaa treeniä. Yhdistelmä överitreeni jaloille + pyöräily toimii mainiona tekniikka-analyysina. Kun koko alakropan lihaksen on hellinä (osittain jopa kosketuskipeitä..), on polkiessa helppo todeta, mitä kaikkia lihaksia tulee polkiessa käyttäneeksi. Sen verran paljon on tullut viime vuosina poljettua sekä paikallaan sisällä että livenä, ettei tule ihan joka treenissä mietittyä, onko polkimen pyöritys oikeasti kohillaan ja tekeekö töitä pakarasta lähtien (..kyllä tekee sanoivat pakarat tänään). Mutta kun lihakset on hellinä, on aika helppo hahmottaa, mitkä kaikki tekee töitä :D. "...pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat.."

Pikkuneiti oli yökylässä, eli loistavaa seuraa perjantai-iltaan. Tosin taas tällä kertaa jostain syystä palattiin niihin vauva-aikoihin - lapsi nukkuu leppoisasti koko yön, mutta mummo kääntyilee ja kuuntelee olemattomia... No, ensi yönä sitten taas uni maittaa.

Sekalaisesti kulkee

Juoksemisten suhteen (ja muutenkin treenien..) leppoisampi viikko meneillään; vain 4 lenkkiä, eikä ollenkaan MK-lenkkiä :D. 

Maanantaina pienesti testailua uudella kotikuulalla :) (10kg), mutta periaatteessa lepopäivä treeneistä.

Tiistaina pähkäilin tovin, vetääkö VK-juoksu ulkona auringonpaisteessa iteksiään vai mennäkö sisään ohjatulle tunnille - vaikka vähän ahisti ajatus syksyn lähemisestä ja mahdollisesti 'viimeisistä' mahdollisuuksia nauttia ulkona juoksemisesta, päädyin matolle. Se on mulle helppo tapa varmistaa, että tulee tehtyä kunnon VK-treeni :). Ja toimi taas. Ehkä vähän suunniteltua tiukemminkin.. (ks. viereinen kuva ja sykkeet)

Keskiviikkona reilun kuuden kilometrin PK-lenkki, edelleenkin juoksin niin, että tuntui mukavan leppoisalta, en mittaria tuijotellen. Keikkui ehkä vähän liikaa VK'n puolella, mutta en jaksa ottaa paineita, kun juokseminen tuntuu mukavalta. Ja oli vielä kotona virtaa nostaa kuula liikkeelle ja sen päälle sitten vielä 'joogavenyttelyä' alakropalle.

Tänään piti tehdä 6km PK'n päälle muutama veto mäkeen, mutta 4 kilsan kohdalla tipahti energiat jaloista ihan kokonaan! En muista koska viimeksi olisi tullut moinen tilanne.. Loppumatka meni sitten aika leppoisasti vuorotellen kävelyä ja hölkkää, mutten edes viitsinyt yrittää niitä mäkivetoja loppuun. Opetus: syömisellä ja juomisella on väliä! Toki söin töistä tullessa - vähän normaalia aikaisemmin ehkä, mutta siinä vaiheessa kun vedin lenkkikamat päälle olin unohtanut kokonaan mun normi liikkeellelähtöä ennakoivan huikan; suklaakookosvettä tai jotain muuta tulee normaalisti otettua. No kattellaan sitten taas lauantaina paremmin voimin läpsyttelyä.

Outoja havaintoja juoksemisesta: eilen lenkille lähtö oli vähän takkuista - takapuoli yritti jumittua nojatuoliin ja silleen ja huomasin ajattelevani ihan oikeasti (!!), että nyt ulos, sehän on vaan 6 kilsan PK-lenkki :D. Moiset ajatukset olivat alkukesän lenkkien alla aivan mahdottomia. Että kai se on uskottava, jotain kun tekee tarpeeksi, se alkaa sujumaan ja kun joku sujuu, sitä tekee (melkein) mielellään.

Vähän tiukempi lopetus viikolle

Perjantaina olin rakentamassa Helsinki City triathlonin vaihtopaikka kakkosta - tänä vuonna(kin) oli alustavissa suunnitelmissa osallistua kisaan, mutta tuli varattua teatteri samalle päivällä, niin piti jättää väliin.. Eikä tuolla altaassakaan ole tullut kesän aikana kovin usein käytyä, eli ehkä ihan hyvä näin. Rakentaminen oli kyllä aika paljon ihan odottelua; ensin odotettiin, että koripalloilijat luovuttivat osan kentästä laatikoiden levittelyä varten ja muuta sekalaista.. Loppujen lopuksi lähdin kotiin jo aika ajoissa, kun paikka oli kutakuinkin valmiina - vain laatikkoihin tulevat tarrat puuttuivat.. 

Lauantain ohjelmassa oli siis kesäteatteria Suomenlinnassa ja sääkin suosi, ei tarvinnut edes fleecea kivimuurien sisäpuolellakaan ja ulkona aurinko paistoi ihan täysillä ja lämmitti. Robin Hoodin sydän on kyllä ehdottomasti hyvä tapa viettää iltapäivä.

Ja sen verran tuli näytelmästä energiaa, että lähdin vielä illalla pitkälle PK-lenkille. Päätin pitää saman linjan kuin viikon aiemmissakin PK treeneissä, eli en tuijotellut sykkeitä, vaan läpsyttelin menemään mukavalta tuntuvaan tahtiin ja kävelin kaikki isommat mäet. Ja tuntuu toimivan edelleenkin, syke pomppi hetkittäin vähän korkeammakin, mutta koko lenkin keskisyke kuitenkin 72% maksimista (PK alueen raja 73%).

Tällä kertaa lenkin rattona oli Chrissie Wellingtonin A life without limits. On aina yhtä inspiroivaa lukea muiden sankarillisista saavutuksista urheilun saralla, kun itse läpsyttelee omia vaatimattomia lenkkejään. Ja ainoa tapa saada pidettyä itsensä liikkellä tarpeeksi pitkään.. Pitkät PK-lenkit on t y l s i ä... Mutta eilen kulki muutenkin ihan kivasti, ei tullut missään kohti isompaa tarvetta taistella itsensä kanssa takaisin kääntymisestä.

Tänään aamupäivällä sitten tämän viikon MK-lenkki. Päätin polkea Larun liikuntapuiston kentälle juoksemaan radalla ne spurtit. Oli ihan hyvä valinta, fillaroidessa saa lämmiteltyä mukavalla tavalla ja radalla on hyvä juosta (mummo)kovaa. Piti juosta viisi 300 metrin vetoa, mutta otti sen verran koville, että jäivät reiluun 250 metriin. Sykkeet kyllä sai aika korkealle noillakin pyrähdyksillä!  Ja oli aivan uskomattoman mukavaa hypätä fillarin selkään ja polkea kotiin - jalat tykkää niin paljon enemmän polkemisesta kuin juoksusta. Tuntui melkein kuin olisi saanut nostettua jalat ylös rentoutumaan, eli polkeminen toimii siis loistavasti juoksun jäähdyttelyn päälle jalkojen verryttelemiseen ja vetreyttämiseen.

Ja sitten taas vakio 75' cycling viikonlopun päätteeksi. Oli taas vauhtia ja tiukka treeni, mutta hyvin jaksoi huolimatta juoksemisen suhteen kutakuinkin tiukasta viikosta. Ehkä kunto ja jalkojen kestävyyskin on kesän aikana juostujen kilometrien myötä parantunut entisestään, kun ei edes nopeissa putkelta-ajamispätkissä alkaneet reidet (kovin pahasti..) tutista. Tai ehkä pää on vaan niin iloinen kun pääsee tekemään muutakin kuin juoksemista, että pyörän päällä mikään ei tunnut pahalta :D. Ennen jäähdyttelyä treenin keskisyke oli 87% maksimista, yli 50 minuuttia VK2'lla (eli siis vauhtikestävyysalueeni yläalueella..).

Taas on hyvä suunnata kohti työviikkoa!