Eilen polven tähystys, toimenpiteenä repeytyneen kierukan osan poisto ja nivelrikon jälkien siivoilua.
Operaatio tehtiin Herttoniemen sairaalassa ja meni kaikkineen ihan sujuvasti. Ennakkoon vähän pelkäsin, että joutuisi roikkumaan kauemminkin tyhjän panttina, mutta asiat etenivät jouhevasti. Puoli kolmen jälkeen ilmoittautuminen ja erilaisia valmistautumisia esilääkityksineen. Viiden aikaan taisin olla leikkaussalissa ja sitten jo ennen seitsemää matkalla kotiin.
Tietenkin hermostutti isosti ennakkoon - ajatus polven rassaamisesta reikien kautta ei ole kiva! Itse operaatio oli valitettavasti vähän vähemmän miellyttävä kuin toivoin/ annoin itseni uskoa. Spinaalipuudutus (joka jo itsessään vähän pelotti esilääkityksestä huolimatta) ei onnistunut toivotulla tavalla 1. yrityksellä, siis ei koivet puutuneet. Toisella yrityksellä onnistui kyllä, mutta ilmeisesti ei ihan tarpeeksi hyvin, koska leikkausta valmisteltaessa oli tuntemuksia, jotka eivät kuuluneet asiaan, esim reiteen survottu puristus (veren poistamiseksi..?) tuntui epämiellyttävältä, kun olisi vain pitänyt tuntua, ei siis tuntua epämiellyttävältä.. Eli siis suoneen lisää droppia, joka onneksi myös rentoutti ja sekoitti päätä sen verran hyvällä tavalla, että pahin hermostuneisuus vähän tasaantui.
Ortopedi ystävällisesti tarjosi myös mahdollisuutta seurata operaatiota monitorista - EI TODELLAKAAN! Ortopedi myös tulkitsi aivan oikein, etten ollut kiinnostunut myöskään kuulemaan selostusta. Tähystyksen aikana tuntui koiven vääntelyä ja kääntelyä ja jotain rutinoita, kun mentiin kovasta läpi.. Onneksi leikkaushoitaja rupatteli mukavia, niin ei tarvinnut ihan joka vaihetta ajatella. Loppua kohti puudutus myös alkoi hiipumaan, mutta onneksi vasta ihan loppuminuuteilla, eikä todellakaan niin, että olisi ollut varsinaisia tuskia - tuntui vain vähän pahemmalta kuin pelkästään epämiellyttävältä.
Operaation päätteeksi oli ihan mielenkiintoista katsoa kuvia sisältä. Tähystyksessä siis poistettiin sisemmästä nivelkierukasta revennyt osa. Ennen tähystystä ortopedi mainitsi, että joissain tapauksissa on mahdollista myös korjata repeämä poistamisen sijaan, mutta siinä tapauksessa toipuminen olisi huomattavasti hitampaa; montaa viikkoa sauvojen käyttöä ja kuukausiakin, ennen treenaamaan pääsemistä. Minulla ei siis mitään repeämän poistamislähetysmistapaa vastaan, koska jalalle voi varata saman tien ja toipuminen kaiken kaikkiaankin siis nopeampaa. Ortopedi myös totesi varsinkin sisäpuolella polvea nivelrikkoa - ei varsinainen uutinen, sehän on ollut tiedossa jo kauemmin. Saattaa olla että repeämä on pahentanut tilannetta tai myöskin että nivelrikko on ollut osasyynä repeämään..? Tähystyksessä kuitenkin siis siivoiltiin myös rustopintoja.
Operaation jälkeen hetki heräämössä - ehkä vähän liian ohut puudutus auttoi siinä, että pääsin jaloilleni nopeasti. Sitten polin puolelle vielä toviksi toipumaan kahvin ja voileipien kera.
Ja sitten jo tulivatkin noutajat, eli pikkuprinsessa äitinsä kanssa ja kotia kohti.
Jalan päälle kärsi jo heti astua ilman kyynärsauvojakin. Yö meni vähän kääntyillessä hyvää asentoa etsien. Näköjään kaikki mun normaalit nukkumisasennot ovat joko jalka vahvasti koukussa (taivuttaminen turvotuksenkin takia vaikeaa) tai sitten jalat toistensa päällä (polvi reikien takia hellä..). Onneksi oli hyvät lääkkeet, ettei mennyt ihan koko yö valvoen.
Aamulla hetken kesti, että sai jalan hereille - jäykkä kuin mikä, mutta päivä on mennyt ihan sujuvasti könkkäillen. Apteekille asti tuli ulkoiltua kauniissa kevätsäässä yhden kyynärsauvan apua käyttäen. Sen jälkeen olikin sitten jo tarpeen koipi ylhäällä kylmäpussien kanssa.
Vähän alkuillasta jo heiluttelin jalkaa jumppaohjeiden mukaan. Huomenna pitää kokeilla, jos pystyy jo aloittamaan kunnolla lempeät jumppailut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti